sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Pehmeä lasku hartsiin!

Uutiset kirjan kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja. Tässä kaksi erinomaista teosta, jotka ehdottomasti haluan nauttia lehteiltyinä, selailtuina, työpöydällä ja vuoteessa!


Kieltäydyn lukemasta kaikkea näytöltä, haluan paperia. Samoin kieltäydyn lukemasta kaikkea englanniksi, vaadin suomea.

Heidi Boyd: Upeat, helpot hartsikorut on tänä syksynä ilmestynyt, Atenan kustantama Virpi Vainikaisen käännös amerikkalaisesta alkuteoksesta. Kirjassa käydään läpi hartsikorujen yleisimmät valmistustekniikat selkein kuvin ja ohjein. Myös kaikki käytetyt materiaalit on listattu, harmi vain, että kaikkia tuotteita ei Suomesta saa. Tosin vaikkapa Ice Resin toiminee lähes kaikissa ohjeissa, ja sitä saa jo kiitettävän useasta kotimaisesta nettikaupasta!

Susan Lenart Kazmer: Resin Alchemy on viime vuonna ilmestynyt englanninkielinen kirja hartsin vaikuttajanaiselta, joka nimi on painettu jokaisen Ice Resin -pullon kylkeen. Kazmerin tyyli on hyvin persoonallinen, enemmänkin sekatekniikalla toteutettua kuvataidetta kuin koruntekoa.



Vasemmalla Upeat, helpot hartsikorut, oikealla Resin Alchemy. Sama tekniikka: hartsilla vahvistettu paperi korumateriaalina.


Omat kokeilut! Kummallakin ohjeella onnistuu. Ainoa ero on, että Upeat, helpot neuvoo peittämään hartsilla sivellyn arkin muovipussilla, jolloin molemmat pinnat ovat kiiltävän tasaisia (ainakin, jos muovi on sileä!). Resin Alchemy arvostaa himmeää pintaa.

Upeat, helpot hartsikorut on hyvä valinta, jos hartsin kanssa työskentely on uutta. Sen ohjeilla onnistuu ja innostuu. Sille, joka etsii enemmänkin omaa ilmaisutapaansa jo tutulla materiaalilla, Resin Alchemy antaa potkua uuden ideoimiseen.

Pankaapa kirjoittaen Joulupukille!


Bad English Summary
About Resin and Books

I like digital, but I love paper! So I was delighted to find a new resin book in Finnish.
You don´t speak Finnish? That´s all right! Exploring Resin Jewelry by Heidi Boyd was first published in English. And there is another wonderful book in English, Resin Alchemy by Susan Lenart Kazmer. It gives much inspiration!

I started with simple resin covered paper, and found these books much alike in tutorials, but more different in artistic approach. Exploring Resin Jewelry is a good book for beginners, and I guess many Finnish jewelry makers will ask Dear Santa to bring it for Christmas.

maanantai 11. elokuuta 2014

Väännä se rautalangasta

Jos joku sanoo, että olen mestari tekemään yksinkertaisista asioista monimutkaisia, hän on oikeassa.

Kuten tuo rautalanka. Netti pursuaa hienoja koruja, joissa on käytetty teräslankaa: tyylikkään tummaa ilman patinointia. Mutta mitä eroa on teräs- ja rautalangalla, ja miten ne käyttäytyvät korumateriaalina? Ruostuvatko, tahraavatko?

Piti ruveta kokeilemaan.


Tämän lankarullan kyljessä luki annealed steel. Päästettyä terästä... No väri on kaunis (sen verran ymmärrän autoistakin). Omatekemä posliinihelmi ja kadulta poimittu metallinen jokin.


Kaverina omatekemä posliinirinkula, puukiekko ja sopiva sepelin pala.


Tuo ketjunpätkä on ainakin sikäli rautaa, että se tarttuu magneettiin. Lisäksi hamppulankaa, lasihelmiä ja labradoriittisiruja. 

Kaikki metalliosat vahasin Renaissance waxilla, ehkä olisi pitänyt käyttää metallilakkaa. Mutta jos rautaketjua myydään korukäyttöön, ei raudan sinänsä pitäisi olla mahdoton materiaali, eihän?

Minusta on tullut hidas vanha koruntekijä, mutta kiitos jokaiselle blogiin poikkeajalle! Kommentteja on tosi kiva lukea. Pahoittelen, että laitoin tuon ärsyttävän tekstitunnistuksen päälle. Tein sen siksi, että ilmeisesti englanninkielisen osuuden takia roskapostikommentteja on alkanut tulla jopa 20 kpl päivässä.


Bad English Summary:
Iron and Steel

I wanted to try something new: beautiful dark annealed steel. I´m not sure, if it is a good material for jewelry, but it seems to be rather widely used. I waxed my piece (but maybe I should have used metal varnish instead). Interesting to see, if my white secretary-style blouse rusts...

Other materials in this necklace are two porcelain beads I made, a wood disk, a metal disk (washer) found from the street, hemp cord, glass beads and small labradorite nuggets. And two pieces of iron chain. At least it sticks to the magnet and they sell it for jewelry purpose, so iron should be a decent jewelry metal, shouldn´t it?

I am sorry I am getting old and lazy with jewelry work. Thank you for visiting my blog anyway! I also had to put on those frustrating "try to figure out this word" things, because I keep receiving 20 spam comments a day. Sorry! 


maanantai 14. heinäkuuta 2014

Mikrorakuhelmiä

Mikroraku on niin vulgääriä...
Voiko muka mikroaaltouunista tulla mitään laadukasta? Einespizzaa, jota ei kehtaa pizzaksi sanoa, rakua, jota...?


Ensin helmet muotoillaan savesta. Ne kuivataan ja raakapoltetaan normaalissa sähköllä toimivassa keramiikanpolttouunissa.

Sitten lasitetaan rakulasitteella. Pinta, jolla helmi seisoo uunissa, jätetään lasittamatta. Helmet laitetaan erityiseen "lautanen + juustokupu" -mikropolttokapseliin. Ja toden totta: koko hoito tavalliseen mikroaaltouuniin!

Kapselissa on pieni reikä, josta näkyy, miten helmet muutamassa minuutissa muuttuvat punahehkuisiksi. (Tässä vaiheessa olin varsin varma, että koko mikro räjähtää tai ainakin muoviosat sulavat kasaan!)

Kuten perinteisessäkin rakupoltossa, mikrokapselista otetut hehkuvan kuumat helmet joko kipataan suoraan sahanpuruihin (jolloin saadaan pintaan metallivälkettä) tai jäähdytettän hetki (jolloin lasite säröilee ja saadaan krakeloitunut pinta). Sahanpurut syttyvät palamaan, palo tukahdutetaan uudella purukerroksella ja kannella, ja savu imeytyy saven lasittamattomiin pintoihin. Myös niihin säröihin. Savi itsessään on vaaleaa, mustuus tulee savusta.

Mustat helmet ovat lasittamattomia. Punainen helmi on seissyt lasittamattomilla särmillänsä. Vain vähän savua saaneet kohdat ovat harmaita.


Melko suuri, ontto helmi tai riipus, jossa kahta eri lasitetta.

Tipu!

Helmien kuoppiin kerääntynyt lasite on kuin kimaltavaa kultaa!

Ontto helmi, lasittamattomat särmät, vähän savua. (Oikeasti sitä savun määrää ei pysty säätelemään. Kuten keramiikassa aina: tulee mitä tulee.)

Mikroraku ei ole uusi keksintö, mutta minä kokeilin sitä ensimmäistä kertaa. Pääkaupunkiseutulaisille vinkiksi mainio kurssipaikka:


Bad English Summary:
Micro Raku

Micro wave oven is not something you use for Haute Cuisine... But how about Haute Ceramics?
The wild idea to use micro oven for raku firing was totally new for me. I took a 2-day-course this summer and yes, enjoyed it very much!

Here are my first beads. I preferred the crackle effect to the metallic-rainbow-effect often considered as the typical raku look. You can find much more information simply with Google, and here is a link to my teatcher´s page (in Finnish):

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Myllynkivien paluu

Olen riippuvainen myllynkivistä.
Siis suurista (suurista!) kivihelmistä, mutta myös myllynkiven muotoisista helmistä. Joita Kesyssä Lännessä myös donitseiksi kutsutaan.

"Ruma donitsinpoikanen":


Tästä tekemästäni keramiikkarenkaasta en uunista tulleena ollenkaan pitänyt. Se on likaisenvaaleaa pilkkusavea, lasitteena klassinen celadon, joka jäi haileaksi.
Kannatti yhdistää Etsystä ostettu, litteäksi vasaroitu ja muuhun käyttöön liian ohut messinkirengas!


Sitä on sitten viime aikoina enemmän shoppailtu kuin tehty koruja...
Etsyn eri kauppiailta myös afrikkalainen liskoriipus, marokkolaisia taivas-tietää-mitä-mukamas-keramiikkahelmiä (valkoiset ja turkoosit), lasihelmiä, metalliläpyköitä, ketjua.


Myös muutama omatekemä keramiikkahelmi: marmoroitu ruskea, valkoisella ja turkoosilla lasitetut pilkkusaviröpelöt.


Koru on niin pitkä, että jätin sen ilman lukkoa (vaikka muistin taas edesmenneen Mrs. Koskijoen, englanninopettajani, jonka hiuslaite oli 60-luvun lopun kampausmuodin ellei kaunein niin ainakin kookkain materialisoituma!).

Innostuin noista paperinohuista messinkirenkaista.

Messinkiä päin puuta:


Kun kerran lukko haluaa aina kääntyä rannekorussa päällimmäiseksi, lähdetäänpä kerrankin siitä, että lukko on korussa päällimmäisenä!



Puu-, luu- ja siemenhelmiä, keramiikkaa, dzi-akaatti, messinkiä. Hamppulankasolmeilun alla on koruvaijeri.

Tässä liimasin messinkirenkaan pikaliimalla kookosrenkaaseen, mutta ei se pysynyt... Mitähän kaikkea tulen ostaneeksi, kun viattomasti lähden hakemaan kaksikomponenttiliimaa?


Bad English Summary:
Millstones for Ever

It is not only the size of my favorite beads, but the shape, too, that reminds some of my friends of millstones.
The first one was an Ugly Doughnut-ling when it came from the kiln... but with the hammered brass rings (too thin for any use I could have imagined) it worked beautifully!

There are terribly many beads and things from Etsy in this long necklace. Yes, I have been spending more time shopping than beading. And three of my ceramic beads, too.

In my bracelets the clasp always wants to turn to the top. So... should we let him to stay there? Let´s make a clasp worth it. Other beads are wood, bone (I didn´t mean to buy bone, I am sorry, Mrs. Cow!), seeds, my ceramics, dzi-agate and brass. Under the hemp cord mackramè there is a beading wire for secure.

lauantai 10. toukokuuta 2014

Global Party!

It is time for a Grand Tour: the 8th Bead Soup Blog Party!

What it is all about:
http://lorianderson-beadsoupblogparty.blogspot.fi/p/what-is-bead-soup-blog-party.html

I worked with lovely lampwork beads made by my pair Keren Panthaki from England, UK. Thank you, Keren!
Her blog is here:
www.vasdea.wordpress.com


Beads from Heaven... or from Keren:


I had a most confusing problem: these are the most beautiful and feminine beads, but... is a backwoodsgranny like me able to make anything of them?

Desperately Seeking my Inner Lady:




The focal Keren made is so interesting, that the wearer of it certainly wants to see it, and not only in the mirror. This is why I made a long necklace and tried to give the leading role to the focal.

Keren has also made those funny beads with a granulated surface and the headpins. The deep purple cultured pearls are from Lori Anderson herself! Last year there was a contest in BSBP7, and I was surprised and happy to win one category, especially because the prize came from Lori´s very own bead arsenal.

The beaded tube beads I made with good old peyote stitch. They always work well as quiet elements continuing any color of the focal. And because Keren uses copper, I used it for the wire clasp.


A Penny for my wrist:



Keren sent some lovely shantung silk ribbon, and I tried mackramé with it. It works!

The penny from British West Africa is from 1952. It happens to be the year of summer olympic games in Helsinki, Finland. The beads from Keren are knotted with linen cord.


...and Two for my Ears:


The edge of this silk is especially nice!


As Feminine as I can go:


These most beautiful small headpins deserve the most important place. Tourmalines, black rhinestone rondels and glass beads make company.

After making all these I felt I had been a Good Feminine Girl. I felt that...


Enough is Enough!





The piece I liked most in Keren´s soup was the clasp. There is a glass ring with two broad copper hooks, but I am not sure, how sturdy it is. I wanted to place it as safe as possible both when opening and closing and wearing the piece.

This is a short necklace with many stoneware and porcelain beads I made. Next to the clasp there are a bisque porcelain ring with oxide patina and a rusted iron ring I found laying on a street. I covered it with Ice Resin. There are lampwork beads from Keren, wood end agate beads, seeds, copper, hemp (and beading wire inside the mackramé).

Goodbye, ladies!

Yes, there are more jewelry blogs in the world than you ever imagined.
Start here for a complete list of the Bead Soup Blog Party participants:


Thank you for your visit!