torstai 31. toukokuuta 2012

Polymeerimassaa 1400-luvulta

Korvamato on musiikkia, joka jää päähän soimaan. Mikä mato panee aivot askartelemaan sen parissa, "miten tuo koru on tehty"?

Polymeerimassariipuksissa näkee paljon valmiiden kuvien käyttöä. Yksi ohje oli Polymer Cafe -lehdessä, siitä oli vain vaihdettava värit, tyyli, puolet elementeistä... Tärkeimmät jäivät: laserkopioidut kuvat ja nestemäinen polymeerimassa (transparent liquid clay).

Eläimiä 1400-luvun kirjojen anfangeista (koristeellisista alkukirjaimista).


Ihmisiä (paholaisia?). Oikeanpuoleinen käy kanssani töissä. Asenneongelmia?


Taustapuolien koristelua. Valkoinen massa on hermostuttavan herkkä likaantumaan.

Harjoitukset jatkuvat. Nämä kun eivät ole vielä lähelläkään sitä aivomatoani... Ja totta kai pyörä kannattaa keksiä uudelleen, koska siinä sivussa voi keksiä muuta mukavaa. Vaikka ruudin.

5 kommenttia:

Niina kirjoitti...

Upeita, nuo pitsiset riipukset ovat niin herkkiä ja tyttömäisiä. Voi kun minullakin oli mahdollisuus pitää koruja töissä kaulassa, se olisi varmaankin juuri tuollainen kuin sinunkin ;D

sole kirjoitti...

Taidokkaan näköisiä riipuksia, tuo tumma paholainen on suosikkini.

Miina kirjoitti...

Vautsi, miten hienoja! Kuvat on myös hauskasti valittuja :D

Meke kirjoitti...

Upeita!

anna kirjoitti...

kyllä on upeita. mäkin vasta olen ihan pikkasen alkanut treenailla fimon kanssa ja allekirjoitan ihan täysin tuon huomiosi valkoisen likaantumisesta. miten sen estää, paitsi työskentelemällä jossain sinetöidyssä tilassa ;D