maanantai 7. toukokuuta 2012

Rikkinäinen puhelin


Näiden korujen nimi "Rikkinäinen puhelin" on lainaus Meken loistavasta vertauksesta. Meke käytti ilmausta kommentissaan Kierteessä-riipuksistani. Vain tynnyrissä kasvanut koruntekijä on vapaa vaikutteista, muut kopioivat enemmän tai vähemmän, tietoisesti tai alitajuisesti. Tulos on aina tekijänsä näköinen.

No, nämä ovat ihan tietoista kopioimista, mutta lopputulos on tosi "rikkinäinen" - siis ihan muuta kuin se, mitä lähdin kopioimaan. Linkin olen hukannut, ja arvatkaa, kuinka monta osumaa tulee, jos googlettaa "polymer clay jewellery london"...


Kiven istutus hopeaan on minulle ylivoimaista, mutta entä jos sen istuttaa polymeerimassaan? Halvempaa aloittaa lasinpaloilla. Sitten vähän kultajauhetta ja lakkaa... enää empiiriset käyttökokeet jäljellä!

8 kommenttia:

Amalia kirjoitti...

Huikean kauniit!

http://marjonsivuilut.blogspot.com/ kirjoitti...

Ainakin herkullisen täyteläistä ja laita sitten käyttökokeen tuloksiakin tänne :)

Mags kirjoitti...

Oon jo monetta kertaa näitä ihmettelemässä, erittäin onnistuneet ja antaa uskoa omiin kokeiluihin.
Oliko lasinpalat uunissa mukana vai liimasitko jälkeenpäin?

PaulaL kirjoitti...

Upeita, varsinkin oikeanpuoleinen! Jos ei tietäisi niin noita voisi luulla oikeaksi metalliksi :)

Othel kirjoitti...

Kiitos kommenteista!

Mags: lasit olivat uunissa. Ryttäsin ne massan sisään "karjalanpiirakkatekniikalla" ja laitoin kylmään uuniin. Näiden lasimosaiikkipalojen tausta on maalattu jollakin karhealla aineella, jonka kuvittelen tarttuvan massaan. Nyt on vaiheessa kokeilut neste-Premolla... sen pitäisi liimata huokoista materiaalia (= se taustamaali) massaan.

Meke kirjoitti...

Kertakaikkisen upeat!

Meke kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Peikkonen kirjoitti...

Tervetulos keskiajalle! Tosi makeet :)