perjantai 7. joulukuuta 2012

Oma kori kaulassa

Joskus on niin raskasta olla Kekkosen ajan lapsi.

Kun täytin 16 ja sain oikeuden opiskella kotikuntani kansalaisopistossa, ei tullut kuuloonkaan osallistua muiden kuntien kursseille. En olisi tullut ajatelleeksi, että säännöt on sittemmin muutettu, ellei suosikkiblogistini Jokke
http://jokkemaa.blogspot.fi/
olisi maininnut. Joten iloisesti Ilmonetin kautta ilmoittautumaan Helsingin suomalaisen työväenopiston Punotut korut -kurssille!

Mistä puhumme kun puhumme punonnasta?

Luulin meneväni kurssille, jolla punotaan nyörejä ja nauhoja. Olenpa suppea ihminen! Siellä tehtiin koruja korinpunontatekniikoilla. Jos joku haluaa ripustaa korin kaulaansa, niin sehän on... hmm... innovatiivista?

Aloitimme hopeatöistä tutulla viikinkipunoksella, mutta nyt ei tehty putkea vaan pussi:
(Tätä tekniikkaa kutsutaan myös nimillä looping, silmuilu tai viikinkineulonta)


Akaattikiekko, mustapintaista 0,8 mm kuparilankaa.


Seuraavaksi viikinkipunos tasona:


Hamppunaru, merisiilin piikit, helmiäinen, kumi, silkki, värjätty kuparilanka. Nauhaosuus pyöreä nelisäikeinen palmikko.


Pehmeä naru onkin vaikeammin hallittava materiaali kuin metallilanka. Mutta tätä pystyy purkamaan, metallia ei.

Kumpikaan koruista ei ole sellaisenaan aivan toimiva. Ne ovat uuteen tekniikkaan tutustuessa tehtyjä idealuonnoksia, joiden pohjalta ehkä innostun tekemään uusia, lujempia ja viimeistellympiä versioita. 

Tässä olivat vasta ensimmäiset kurssilla opetellut punokset. Jatkoa seuraa...



5 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Upean näköisiä koruja, molemmat.

Mags kirjoitti...

Tosi hyvännäköiset!

Nuita piikkejä olen yrittänyt punoa juurikin noin 'matoksi' metallilangalla, mutta ei kyllä onnistunut pysymään kasassa...

sole kirjoitti...

Hienoja punoksia. Tykkään kovasti tuommoisista punosjutuista, tekisi tuotakin mieli joskus opetella.

Jokke kirjoitti...

Punos on ihan huippujuttu, entenkin jostain muusta kuin metallista. Lisää!

Akvamarin kirjoitti...

Hauskoja! Joo, haluamme nähdä lisää näitä! :-)