lauantai 31. maaliskuuta 2012

Syteen tai mieluummin saveen

Kevät on kansalaisopiston keramiikkailtojen lopun alkua.
"Kohta vihertää":

Riipuksessa on messinkilyötteellä painettu lehtiaihe, jota on vähän jatkettu ja raakapolton jälkeen värjätty kuparioksidilla. Kuoppaan on murusteltu sinistä lasia. Kavereina kivi-, puu- ja lasihelmiä sekä "jobin kyynel" -siemeniä (suosikkini!).

Kaikissa riipuksissani taustapuoli on lasittamaton. Ehkä ensi kaudella opin ripustelemaan ne uuniin reikänsä varassa. Kokonaista kolme ympäriinsä lasitettua helmeä sain aikaiseksi, mutta olipa työn takana!

"Onnenpähkinä":
 
Tästä isosta, ontosta helmestä en luovu. Yllättävän mukava käytössä, puuhelmet tekevät korusta kevyen. Lukoksi päässyt nappi sai liikaa oksidia niskaansa, meni metalliseksi. 


Mukavan omapäinen materiaali! On aina jänskää mennä katsomaan, mitä on tullut uunista ulos. Harvoin sitä, mitä odotin, mutta usein iloisia yllätyksiä.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Poltetun maan tekniikka

Moni koruntekijä hakee linjaansa aidon ja apäaidon välillä. Hopeaa vai hopeoitua? Värjättyä vai värjäämätöntä? Kiviä, lasia, muovia? Minun taisteluparini on polymeerimassa vastaan keramiikka. Toistaiseksi palvelen kahta herraa, joista tässä "Saviherra":



Riipus on tekniikaltaan hyvin yksinkertainen: vaalean saven päälle huitaistaan punasavilietettä ja raapustellaan tikulla kuviointi. Korkeassa polttolämpötilassa matalan polton punasavi muuttuu lasitteenomaisen kiiltäväksi.

Herran seurueena ovat messinki, puu-, lasi- ja kivihelmet sekä pätkä mikrokuitunauhaa.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Muista pestä helmesi

Ostinpa puuhelmiä.
Sainpa niskani punaiseksi.

Ei, se ei ollut allerginen reaktio, vaan punaisista helmistä irronnutta väriä. Helmet hellävaraiseen käsipyykkiin: ihanaa punaista vettä! Kylvystä nousi helmiä, jotka muistuttivat kivipestyjä farkkuja - huonossa mielessä. Ja hulluinta on, että saman sarjan siniset ja mustat helmet eivät lainkaan päästäneet väriä.

Se tiedetään, että värjätyt makeanvedenhelmet on syytä huuhtoa. Samoin kai värjätyt kivet kuten nyt niin muodikas värjätty akaatti. Mutta ettei edes puuhelmiin voi luottaa!

Siirryttävä tekemään korut takoraudasta - ??
(Eikun sehän ruostuu... eikä ruostekaan ole kivaa valkoisessa toimistopaitapuserossa.)

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Helmivuoren madallusta

Ihan kivan kaupan kurssin jäljiltä työpöydälläni makasi tälläinen:



Eikä se ollut ainoa läjä. Eikä se ole pieni työpöytä.
Joten hihat heilumaan!


"Mukamas-rantakiviä"
Helppokos se on linssiinviilausta harjoitella, kun huijauksen mestari tekee edellä!


"Mukamas-etnoa" ja "Mukamas-turkoosia"
Tuo turkoosi ei minua ihan vakuuttanut. Ehkä pitäisin siitä enemmän, jos sitä ei sanottaisi turkoosi-imitaatioksi. Sinänsä kivan näköisiä helmiä, mutta ei niillä turkoosin kanssa ole mitään tekemistä.

Tarkemmin määrittelemättömät etnohelmet (ne harmaat ja vaalean ruskeat) ovat kivempia, kun eivät ole olevinaan mitään tiettyä. Ja tätä ette arvanneet: harmaissa on unikonsiemeniä sisällä.

Näissä koruissa on lisukkeena puuta, siemeniä, messinkiä, ym. Hipovat napaa, mutta ovat ihanan kevyitä (aitoihin kiviin verrattuna).


"Mukamas-jadea" ja "Mukamas-(intian)-meripihkaa"
Näissä kahdessa on lisukkeena myös mukamas-luuta ja määrittelemätöntä ruskeaa etnomassaa, jonka salaisuus on jeera. Tunnetaan myös nimellä juustokumina. Aito etninen tuoksu!



Luuhammas on melko vakuuttava, "patinointi" turhan kirkas keltainen...


Sanovat, että henkisesti epätasapainoiset pitävät keltaisesta - ??

Päivän kysymys: Miksi matkia materiaalia toisella materiaalilla?
Koska se on halvempaa?
Koska se on kevyempää?
Koska se on ehdottomasti vastoin hyvää makua?
Koska se vain on niin hassun hauskaa!

Trompe l’œil

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Polymeerimassa, tuo koukuttava uusi tuttavuus


"Helsingin lumet"
Tältähän se jalankulkijan nenän edessä enimmäkseen näyttää.

Nämä polymeerimassasta tehdyt helmet ovat enemmän kuin paljon velkaa Ronna Sarvas Weltmanin teokselle Ancient Modern - Polymer Clay and Wire Jewelry (Interweave, 2009). Ostin kirjan yli vuotta aiemmin kuin sain ensimmäistä kertaa massaa käsiini. Jotkut kirjat vain osuvat olemaan sitä itselle läheistä tyyliä.


"Iltapäivän kahvihuuma" kuvassa vasemmalla, Ne Lumet oikealla.

Massata tehtävään mokume gane -kuviointiin on yhtä monta ohjetta kuin tekijää. Minun mokume oli enemmänkin mokani, mutta värit ovat kauniita.
Erityisesti Premo-massan kulta on minustakin kaunis, vaikka muuten vältän viimeiseen asti kultaa. Messinkiosat sopivat sille pariksi kuin koru tädin kaulaan.


"Ruusunpuna" Puolen vuosisadan harjoittelun jälkeen alan oivaltaa, että punainen on tyttöjen väri!
(Vielä kun pöhkö kamerani uskoisi, mitä tarkoittaa valkotasapaino...)


Läpikuultava massa on ihanaa!
Premo-massan lisäksi korussa on pieniä puuhelmiä, siemenhelmiä ja isoja messinkihelmiä.

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Uutta vihreää, toiveikasta sinistä!

Tervetuloa blogiini!

Tavoitteeni on, että minusta ei tule syrjäytynyttä vanhusta. Koska tulevaisuuden vanhuksen on osattava käyttää digitaalisia palveluja, aion aloittaa digimaailman haltuunoton miellyttävällä tavalla: yhdistämällä siihen rakkaan koruntekoharrastukseni.

Koruharrastukseni alkoi, kun sain vuonna 2003 Tiina Karttusen ja Riikka Santosen painotuoreen kirjan Hurmaavat helmityöt (WSOY). Siemenhelmistä se lähti. Hopeaharhailuihin opasti Ari Vuorela Kankaanpään opiston ansiokkailla kesäkursseilla. Internet avasi helmimaailman, josta erityisesti on mainittava Helmetti, mahtava kotimainen harrastajafoorumi. Ja uusimman valaistumisen olen kokenut Ihan kivan kaupan polymeerimassakursseilla.


Katsele kuvia, kommentoi, jos siltä tuntuu. Kiva kun poikkesit!