sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Kymmenen pientä neekeripoikaa

Rakastuin mustaan saveen! Sen karhean notkea sormituntuma vei mukanaan.

Miksi epäsosiaalinen ihminen alkoi tehdä kasvoja? Entä onko ylipäätään korrektia tehdä mustia kasvoja? Eivätkö nämä kasvonpiirteet ole ennemmin Savosta kuin Afrikasta?

Kymmenen riipusta syntyi yhdessä illassa. Sovitaan, että tämä ei ole etninen kannanotto, vaan lainaus salapoliisiromaanien klassikosta.

"Yksi":


"Kaksi":


"Kolme, neljä, viisi" eli "Kolme kuningasta":

Muutama naamalähis vielä:







Ja tässä aito tilanne juuri ennen säntäämistä junaan ja töihin:

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Japanilaiset tekevät sen tyylikkäämmin!

Muun muassa polymeerihommat.

Tilasin vastailmestyneen kirjan, Rie Nagumo: Enlightened Polymer Clay, Artisan Jewelry Designs Inspired by Nature. Hienostuneita töitä, ihanan rauhallisia kuvia. Ohjeet ovat hiukan omalaatuisia, mutta harvoinpa saan (tai edes yritän saada) lopputulokseksi ihan sitä, mitä kirjassa esitetään.

Sormus, josta tulikin kaulakoru ja rannekoru:


Ja korviksetkin:



Hokusai kohtaa Maija Isolan?
Läpikuultava massa on jutun juju.

Muuten aloin ymmärtää, mitä Pörrö Ihan Kivan Kaupan kurssilla tarkoitti sanoessaan, että kirjojen ohjeet eivät aina ole ihan totta, vaan kuvien korut on tehty toisella tavalla... Jatkan tutkimuksia.

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Hyvän postin viikko

Tällä viikolla postipoika toi muutakin kuin laskuja!
Ensimmäiseksi esittelen Ihan Aidon Jokkemaan Kissan:

Bittiavaruuden virkistävin paikka on Jokkemaa (http://jokkemaa.blogspot.com/)
200 lukijan kertymisen kunniaksi Jokke arpoi kolme hienoa palkintoa. Minullahan ei koskaan ole ollut arpaonnea, mutta Jokkemaa yllättää aina!

Postissa tuli myös kaksi odotettua lehteä.
From Polymer to Art
on Hollannissa toimitettu polymeerimassaan keskittyvä lehti. Siis eurooppalainen lehti vaihtoehtona kaiken yli vyöryvälle amerikkalaiselle hapatukselle! Tosin pikaisesti selaten merkittävä osa artikkeleista on amerikkalaisia tavalla tai toisella.

Iso plussa lehdelle nopeudesta! Laitoin tilauksen nettiin lauantaina, lehti tuli postissa keskiviikkona.

Keskiviikkona tuli myös
Ihana
Ihanan vuosikerran sain palkintona kaulakorukilpailusta, joka järjestettiin Tampereen kädentaitomessujen yhteydessä. Vuoden ensimmäisestä numerosta tarkkaavainen lukija saattoikin bongata aidon othel-kaulurin...

Ihanan plussa on Polymer-lehteä ammattimaisempi ote, mm. selkeä taitto. En ole aivan kohderyhmää, askarreltua tuli lapsena tarpeeksi. Pörrön massatyöaukeama pitää tietysti katsoa. Lisäksi artikkeli kotilieden (ei siis Kotilieden...) päällä tehtävästä emaloinnista jäi takaraivoon jyskyttämään. Sillähän korutaiteilija Pentti Sarpanevakin aloitti - älkääkä sotkeko siihen toiseen Sarpanevaan, joka ehkä on kuuluisampi, mutta kuitenkin vain pikkuveli!




lauantai 14. huhtikuuta 2012

Kierteessä

Löysin internetistä hauskan ohjeen polymeerimassan pienten hukkapalojen käyttöön. Siinä sitä sitten ollaan - "Kierteessä":



Tämä pikku riipus kävi lomamatkalla!


Nämä pikku korvakorut odottivat kotona.


Läpikuultava polymeerimassa on uusi mustat siemenhelmet!


... mutta reikien laittaminen kauniisti on näiden linssin muotoisten helmien haastavin työvaihe.


Internet on laitos, josta ei pirukaan ota selvää.
Se vetoaa niin keräilijään kuin metsästäjään ihmisessä. Se houkuttelee klikkaamaan vielä kerran, vaikka nukkumaanmenoaika meni jo.

Internetin ansiosta pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen - eikä juuri mitään muutakaan. Onko se sitten hauskaa? Kannattaako tehdä mitään, jos kaikki on jo nähty?

Parhaimmillaan netistä löytää kultahippuja, kuten yllä nähtyjen helmien ohje:

Joten ehkä kannattaa seuloa tonni mutaa ja jokihiekkaa. Klikkaillaan!

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Dolce far niente

Korukoplan (http://korukopla.blogspot.com/) teemakoru Lepo julkaistaan tänään! Loistava lepopäivän ajanviete on siis vierailla korublogeissa katsomassa, mistä puhumme, kun puhumme levosta.

Oma lepo-koruni sai nimekseen Suloisen Joutilaisuuden, "Dolce far niente":


Ihmisen pitää oppia lepäämään. Ei vain nukkumaan, vaan suloisesti, luovasti lorvailemaan. Eläimet osaavat sen luonnostaan. Koruni lähtökohta oli tuo rampa posliininukke. Minusta rikkinäinen kuvaa ihmistä paremmin kuin täydellinen.

Nukke on kiinnitetty pohjamateriaaliin (Lacy´s Stiff Stuff) helmikirjonnalla, johon olen käyttänyt japanilaisia siemenhelmiä ja pikkupisaroita. Riipus on taustoitettu alcantaralla (ultrasuede amerikaksi). Tasapainoittavan renkaan olen ostanut kivimessuilta en edes kehtaa kertoa, kuinka monta vuotta sitten... Se on kuulemma suomalaista kiveä, mutta mitä? Hopeisessa poikkitangossa on prehniittikimpaleita ja harmaata akaattia, nauhaosassa prehniittiä, "jobin kyynel" -siemeniä, siemenhelmiputkiloita, simpukankuorta ja itse vasaroitu hopealukko.







Kelpo runoilija P. Mustapään runossa "Dolce far niente" on läkkiseppä Lindblad nurmikolla pitkällään filosofoimassa elämän kolkosta ja lempeästä puolesta. Sen voi lukea vaikkapa täältä: http://kolmashuone.blogspirit.com/archive/2005/07/06/runon-ja-suven-paivana.html