maanantai 10. kesäkuuta 2013

Mitä jäljelle jää

Montako lusikkariipusta maailmaan mahtuu?

Mitä jäljelle jää: reliikkejä koruhartsissa. Nauha hamppua ja kuorellisen maapähkinän muotoisia japanilaisia lasihelmiä. Itse väännelty lukko.



Mistä jäljelle jäi?

Hänen mukanaan tulleissa papereissa oli nimi Furans, syntymävuosi 1988 ja syntymämaa Neuvostoliitto. Viimeinen luultavasti piti paikkansa.
Meillä hän oli päivälleen 15 vuotta.
15.6. on muistopäivä - taloon tulemisen tai kuoleman.


Bad English Summary:
What Remains

How many spoon pendants have you seen?
There are relics in Ice Resin. Relics of a person on four legs. In his documents was name Furans, year of birth 1988 and country USSR. The last one was probably right.
He stayed with us 15 years sharp.
15th of June is a memorial day - he came then, he died then.




7 kommenttia:

Suntsa kirjoitti...

Kaikki muistot vain hartsiin, niin ikuisia ovat? Voi ei, et kai sä pysty tätä kaulassa pitämään.

Juu, lusikkakoruja on maailmassa monta, mutta tälläästä ei takuulla yhtäkään muuta. Oot sä aika veijari. ;)

Kaikkee tekisi mieli tehdä perässä. No, en silti rupee kaivelemaan meidä koiravainaan karvoja ja hampaita tuolta kotimettästä...

Peikkonen kirjoitti...

Kaunis muisto. Mun karvavauvalla alkaa olla pian lähdön aika, ja olen miettinyt tatuointia. Kissankarvoissa ei ole oikein samaa voimaa kuin hevosenharjassa/-hännässä.

Vicky Koralli kirjoitti...

Moi,
Hieno muisto. Kaunis koru.

Minulla ei ollut lemmikeena hevosta, enkä osa nilla ratsasta eikä niitä käsitelläkään, mutta naapurin lehmä oli mun ihanaa lemmikki lapsuusaikana. Kesäisin se joka aamu tuli ikkunan alle herättelemän.

T:) Koralli

Othel kirjoitti...

Kiitos nelijalkamuistoista!
Ja Suntsa: siellä hartsissa on elävästä ja silloin hyvinvoineesta hepasta erkaantuneita kappaleita. Pala lohjennutta poskihammasta, muutama hännänpäästä lyhennetty jouhi ja keväällä irronnutta talvikarvaa. Muistuttavat niistä hyvistä päivistä.

Suntsa kirjoitti...

No niin arvelinkin.:D Mutta kun vähän harmittaa, etten Sakke-samojedinkoirastamme mitään villoja ottanut muistoksi... Tuo sun ideasi (ja toteutus) oli taas niin jäätävän hyvä. :)

Jokke kirjoitti...

oooh, tällä voi lusikoida kauhallisen muistoja varmasti.

Vikki kirjoitti...

Tämän tekemisessä on siis sydän ollut mukana, kerrassaan kaunis vaikka tarpeet ovatkin olleet tavallaan rouheat!
Olen pahoillani menetyksestä, teillä oli pitkä yhteinen taival!