lauantai 23. maaliskuuta 2013

Kolmipäinen hirviö

Miksi isoäidin äidillä oli Michelangelon elämäkerta?
Oliko hän käynyt Firenzessä?
Ja miksi kirja on nyt minun hyllyssäni?

Saahan siitä kivan kuvaustelineen.

Itse tehdyt keramiikkahelmet, siemenet, puu, messinki, hopeakoukut.

Itse tehdyt keramiikka-välipalat, opaali, jaspis, messinki, hopeakoukut.

Itse tehdyt keramiikka-välipalat, laavakivi, messinki, hopeakoukut.

Tietääkseni isoäidin äiti ei ollut kolmipäinen hirviö.
Ehkä hän oli kaunotar.

Tarvitaan kolme päätä, jotta saadaan kuusi korvaa, ja jokaiseen kevään korvalla uusi korvakoru.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Heitä minulle pelastusrengas

Purjehduskelejä odotellessa Korukopla julkaisee tänään vetävän sarjan hiukan pienempiä renkaita:
http://korukopla.blogspot.fi/

Ice Resin on tämän kauden lempparimateriaalini. Ainoa ongelma on löytää pieniä esineitä, joihin sitä voi laittaa tai joita siihen voi upottaa.

Me ollaan hukkuneita kaikki... öööh... Pinnan alla
(Miten niin J. Karjalainen ja Mustat 80-luvun lasit?)


Tuntematon lentämätön metalliesine, koralli, meksikolainen saviriipus, simpukankuori, ote Emännän tietokirjasta, messinki, Ice Resin, lehtitekokulta.


Sormuspinna on kultaseppä Ari Vuorelan tekemä. Hyvä Ari!


Rinkulaosuuden pitäisi olla leveämpi, jotta sormus ei kallistelisi. Tai sitten sormien enemmän turvoksissa. Koska sormieni nivelet ovat paksummat kuin sormuspaikat, kallistelua on vaikea välttää. Muuten tämä olisi täydellinen koru purjehdusseuran kevätcocktaileille. Missä tietenkään ei kallistella...

Ja nyt hus sormuksia katsomaan:
http://korukopla.blogspot.fi/



maanantai 11. maaliskuuta 2013

Luonnollista ja luonnotonta

Luonnonmateriaali savi on ollut koruntekijän ystävä jo... niin, ehkä 5000-luvulta eKr. Ice Resin -koruhartsi on hiukkasen uudempi keksintö. Mutta rakastan molempia!


Omatekemä keramiikkariipus, jossa paperikollaasi ja Ice Resin -koruhartsia. 2 keramiikkahelmeä ja -kiekko, lasia, metallia, laavakiveä, puuta, siemeniä. Hamppunyöriä makramee-solmittuna. Kaulanauhaosuudessa koruvaijeri hampun alla.


Sama kiltimmässä valossa.


Näistä 1400-luvun ranskalaisista anfangeista (koristeellisista alkukirjaimista) on sitten ihmiselle paljon iloa!



Aurinkoista mustaa kevättä!






maanantai 4. maaliskuuta 2013

Kaikki, mitä askartelumassoista tarvitsee tietää


Pörrö Sahlberg: Valloittavat korut askartelumassasta. Minerva 2013.

Sanokaa minun sanoneen: suomalaisen massailun historia tullaan jakamaan aikaan ennen ja jälkeen Valloittavat korut askartelumassasta -kirjaa.

Pörrö ei ehkä ole Jeesus, mutta hän tietää kaiken, mitä massasta tarvitsee tietää. Se kaikki on pantu kansiin selkeästi ja järjestelmällisesti, suomeksi ja Suomen oloihin sopivasti. Työohjeita on sellainen määrä, että hintatietoisinkin lukija varmasti tuntee saavansa rahoilleen vastinetta (190 sivua, kustantajan hinta 29,90 e).

Kirjan vahvuus (ja vähän heikkouskin) on asiallisuus. Se on täynnä luotettavaa tietoa, ja esillepano on tietokirjamaisen selkeä. Myös koruohjeiden tyyli ja värimaailma ovat hallitun yhtenäisiä. Puolivillaisten käännöskirjojen jälkeen tämä viehättää kuin aito ruisleipä. Mutta... hetkittäin sisäinen romantikkoni kaipailee pientä kevennystä tai söpöstelyä, onhan kyse kuitenkin koruista.

Tämä kirja kädessä uskaltaa täysi ummikko avata polymeerimassapakettinsa ja pistää toimeksi. Lukutaitoinen ei voi epäonnistua! Erityisen mielenkiintoinen on osio Värien maailma. Kahlattuani aikoinani niin Ittenin kuin Goethen väriopit hurmaa Sahlbergin värioppi toimivuudellaan.

Muuten olen sitä mieltä, että "askartelumassat" on laajempi käsite kuin "polymeerimassat", joita kirja käsittelee. Toisaalta: massailun ilosanoman levitessä saattaa hyvinkin käydä niin, ettei kukaan enää muista muita askartelumassoja olevan olemassakaan.

Puskii kirjakauppaan!

http://www.askartelumassat.com/
http://www.minervakustannus.fi/