sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Näen korvani!

Olkoon vain takatalvi, tämä valo hullaannuttaa ja tekee pitkästä aikaa valokuvaamisesta ilon!

Pitkästä aikaa olen myös kaulinut ja kääntänyt polymeerimassaa. Elämä lyhyt, korunteon sarka pitkä.

Balleriinahelmiä:

Ikäisekseen hyvin säilyneet raitapatukat ja häränsilmäpötköt vihdoin käytössä. Läpikuultava massa on ihana aine!

Sulkeutuneempia tyyppejä:

Mikäs tämä sitten on?



Kokeilin Gilder´s Pastea valkoiselle polymeerimassalle.
Usein ihmettelen super-lähikuvia helmistä. Kuka nyt roikottaa korua nenänsä edessä?
Tästä ei tullut riipusta, mutta tulipa aika hienoja kuvia!


Bad English Summary:
I Have Seen My Ears

...at least at last there is enough light to see them!
I was working with my well-aged polymer clay. Some ballerina beads for a spring dance. And then something with Gilder´s Paste on it. Not a decent pendant, but I like the pictures. Not a bad result.

4 kommenttia:

Suntsa kirjoitti...

Onpa taas taituri ollut asialla... niinkun aina!
Ja mikä liekään tuo viimeinen mökkyrä, se on ihana! Joku hyvin orgaaninen ja elävä, jota sopii ihan suurennuslasin kanssa nenän edessä ihailla. :)

Eila Vasama kirjoitti...

Jo on taituruutta kerrakseen! Kumarrus ja restectiä!

Mags kirjoitti...

Voi hitsit, onko ekat vaaleanpuna-keijuhelmat Othelin tekemät! :-D Söpöt ja liehuvaiset, au jee!

MiunMaun kirjoitti...

Ihanat nuo ekat liehuvaiset balleriinat! Kertakaikkiaan kiehtovat.
Son joku artisokka tai joku tuo vimoinen. En tiä mikä, mutta hieno se on!